Prahan Gestapo perusti kesäkuussa 1940 Terezinin kaupungissa olevaan entisen Theresienstadtin linnoituksen pienempään osaan, Pieneen linnoitukseen, vankilan. Myöhemmin Suureen linnoitukseen, eli varsinaiseen kaupunkiin, perustettiin Threresiendtadtin getto, josta on oma kertomuksensa. Tuon kertomuksen johdannossa kerrotaan myös vähän linnoituksen historiasta sekä itse kaupungista. Vankilaa ja gettoa kutsutaan yleistävästi mutta virheellisestä Theresienstadtin keskitysleiriksi, sillä kumpikin olivat hallinnollisesti omia yksiköitä.

Pieni linnoitus toimi 1800-luvun lopusta alkaen vankilana sotilaallisista ja poliittisista rikoksista tuomituille. 1914-28.4.1918 yksi vangeista oli Gavrilo Princip, joka murhasi Itävalta-Unkarin arkkiherttuan Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien Sarajevossa 28.6.1914 aiheuttaen lähtölaukauksen Ensimmäiselle maailmansodalle. Princip kuoli vankeudessa tuberkuloosiin. 1915-18 lähistölle rakennettiin sotavankileiri venäläisille, serbialaisille, italialaisille sekä romanialaisille sotavangeille, joita oli kaikkiaan n. 2.500.

Ensimmäiset vangit saapuivat poliisivankilaan 14.6.1941. Vankilaan joutui kaikkiaan n. 32.000 vankia, joista n. 2.600 kuoli nälkään, tauteihin, epäinhimilliseen kohteluun tai teloituksiin. Ilman oikeudenkäyntiä teloitettiin yli 250 ihmistä vuodesta 1943 alkaen ns. Erityiskäsittelyssä (Sonderbehandlung). Lisäksi n. 5.500 kuoli karkoitettuina keskitys- ja tuhoamisleireihin tai muihin rangaistuslaitoksiin. Vangeista 90 % oli tsekkejä ja slovakkeja; mm. vastarintaliikkeiden ja erilaisten muiden isänmaallisten liikkeiden jäseniä.

Suurin osa vangeista työskenteli vankilan ulkopuolella erilaisissa yrityksissä sodan loppuvaiheisiin asti. Osa työskenteli yhdessä läheisestä Litomericen pakkotyöleiriltä erityisesti valittujen vankien kanssa valmistaen koneenosia panssarivaunuihin, raskaisiin sotilasajoneuvoihin sekä laivoihin.

Vankila oli siirtoleirin tapainen, ja sieltä vangit joutuivat tietyn ajan kuluttua joko oikeuteen tai siirrettiin keskitysleireihin.

Pieni linnoitus toimi internointileirinä saksalaisille 1945-48. Tämä ajanjakso oli pitkään tabu, eivätkä tutkijat päässeet käsiksi sen ajan arkistomateriaaleihin. Sodan jälkeen Tsekkoslovakiasta haluttiin eristää ja alistaa siellä olevat saksalaiset ja unkarilaiset uudelleen sijoittamalla heidät, ja Terezinin internointileiri palveli tätä tarkoitusta. Tsekkoslovakian sisäministeriö otti vankilan virallisesti haltuunsa 29.5.1945.

Noin 3.800 saksalaisperäistä miestä, naista ja lasta joutui Terezinin internointileirille, ja heistä yli 60 %:lla oli ollut Tsekkoslovakian kansalaisuus ennen sotaa. Ainakin 548 kuoli huonojen elinolosuhteiden, aliravitsemuksen ja tartuntatautien vuoksi. Leiri suljettiin virallisesti 1.1.1948, mutta viimeiset internoidut lähtivät vasta helmikuussa.

Pienen linnoituksen eteen perustettiin 16.9.1945 Kansallinen hautausmaa hautaamalla sinne 601 joukkohaudoista löydettyä ihmisruumista. Kaikkiaan hautausmaalla on tällä hetkellä 2.386 yksilöhautaa, ja kaikkiaan sinne on haudattuna yli 10.000 uhria.

Tässä osiossa on 75 kuvaa.